perjantai 16. helmikuuta 2018 |

Hyvät, pahat ja tappavat


Keskiajan luostarin kasvimaa yrttitarhoineen oli elintärkeä paikka. Kaalimaa tuotti ruokapöytään omavaraista ja ravinnerikasta muonaa, jota hengellisen kilvoittelun riuduttamat asukit tarvitsivat selvitäkseen. Monet luostarit olivat suurtalouksia, joissa ruokittavia suita oli parhaimmillaan monta sataa. Tätä varten viljelysmaita hankittiin myös luostarin ulkopuolelta, jopa meren takaa. Esimerkiksi Viron Padisen sisterssiläisluostari omisti suuria maa-alueita 1300-luvulla Uudellamaalla. Luostarin ruokahuollon järjestäminen vaati panostusta ja johti luostareiden maanomistusten lisääntymiseen. Naantalin luostari olikin keskiajan lopulla toinen Suomen suurimmista maanomistajista. 

Vihannesten, kasvisten ja hedelmien lisäksi luostarin puutarhoista saatiin maustekasveja. Köyhyydenlupauksen antaneet veljet ja sisaret käyttivät maustekasvit kuitenkin lääkitsemiseen makunautintojen sijasta. Kasvimailla kasvatettiin myös lääkekasveja, joista sekoitettiin erilaisia rohdoksia. Kansanlääkintää oli vuosituhansia harrastettu ympäröivän luonnon rohdoilla ja ehdoilla perimätiedon nojalla. Luostarit kehittivät tätä eteenpäin. Keskiajalla niistä tuli terveydenhuollon edelläkävijöitä alueellaan. Ne tuottivat itse sen ajan lääkkeitä, pitivät yllä sairastupia ja levittivät samalla rohdosoppia asukkaille.

Naantalin birgittalaisluostarin säilynyt yrttikirja Nadhen dals closters book edustaa vanhinta Suomesta tunnettua teosta, jossa käsitellään sairauksen hoitoa. Yrttikirja tarjoaa kurkistuksen keskiajan vaivojen kirjoon ja niiden ennaltaehkäisyyn. Etikkaan murskattu nokkonen auttoi jalkojen paiseisiin. Päänsärkyyn auttoi viinissä kuumennettu pukinjuuri. Tämä auttoi myös tulevaan päänsärkyyn, sillä sitä suositeltiin juhliin lähtijöille. Murskatut sinapinsiemenet tepsivät hammassärkyyn, spitaaliin, pään huimaukseen ja mätiviin haavoihin. Joskus entisajan kasvien nimet paljastavat, mihin niitä on käytetty. Tällaisia ovat esimerkiksi hammasruoho ja ruttojuuri.



Keskiajan parantaminen perustui pitkälti spekulaatioon, jota ammennettiin antiikin ajan humoraaliopista. Tämä nelinesteoppi saneli lähes toistatuhatta vuotta parannustaidon näkemyksiä aina 1700-luvulle saakka. Vaihtoehtohoidoissa se vaikuttaa edelleen. Humoraaliopin ytimessä oli nesteiden tasapaino, tai niiden epätasapaino, joka johti sairauksiin. Parantamisessa oli aina kyse tämän epätasapainon korjaamisesta. Esimerkiksi veren runsautta hoidettiin suoneniskennällä tai kuppauksella. Liiallinen neste saatiin kehosta pois yrteillä, jotka aiheuttivat oksennusta tai ulostusta. Naantalin luostarikirjassa nesteiden liikuttajat ovatkin hyvin edustettuina. Thus-suitsuke oli hyvä verenvuotoon, kataja irroitti pahoja nesteitä, mirha kuivatti raskaana olevan naisen mahasta ylimääräiset nesteet, koiruoho auttoi pissaamaan ja niin edespäin. Hyviä yrttiseoksia valmistettiin yrityksen ja erehdyksen kautta, ja parhaimmat jäivät elämään sukupolvelta toiselle. 

Keskiajan yrttitarha oli kuitenkin kuin Eedenin puutarha, jossa lehtien katveessa hyvän lisäksi lymyili myös paha. Yhdellä väärällä (tai oikealla jos kyseessä oli tietoinen myrkytys) valinnalla oli mahdollista aiheuttaa kärsimystä ja tuskainen kuolema. Jotkin kasvit kantoivat nimessään varoituksen poimijalle, tällaisia olivat myrkkykatko, myrkkykeiso tai hullukaali. Myrkkykatkoa oli muuten maljassa, jonka Sokrates tyhjensi aikoinaan. 




Päänvaivaa aiheutti myös oikea annostus. Osa kasveista toimi annostusta muuttamalla sekä myrkkynä että vastamyrkkynä. Tällainen oli kuuluisa belladonna (myrkkykoiso), joka vei tarinan mukaan keisari Claudiukselta hengen tämän syödessä koisolla myrkytettyjä sieniä. Piti myös tietää, miten kasvin vaikuttavat aineet reagoivat kun niitä säilöttiin, sekoitettiin eri nesteisiin tai jauhettiin. Esimerkiksi se tiedettiin, että kuivattuna kasvi menetti osan tehostaan. Joillakin kasveilla oli kahtalaisia vaikutuksia, ne joko lievittivät kipua tai aiheuttivat sitä. Esimerkiksi hullukaali oli hyvin myrkyllinen, mutta oikeassa suhteessa annosteltuna sitä käytettiin keskiajalla reuman ja hammassäryn hoitoon.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti