Tarkistuksia historialliseen romaaniin: Kalenterikaaos

Johannes von Gmunden kalenteri, kopio vuodelta 1496.

Historiallisen romaanin rakennuspalikat ovat faktat ja fiktio. Mikä niiden suhde on, sen jokainen kirjoittaja päättää itse. Olen ollut tarkkana niiden faktojen kanssa, jotka tutkimuksellisesti pystytään varmentamaan. Ja silti eilen huomasin, että olen sijoittanut kalenterikierron sopimaan gregoriaaniseen kalenteriin juliaanisen sijasta. 

Romaanissani kuljetaan suhteellisen tarkasti läpi vuotta 1524. Päivämäärillä on merkitystä, kun kirjoitan (...) pääsiäissunnuntaina 30. maaliskuuta Katariinan kirkon alttarit lepäsivät riisuttuina, kunnes ne auringonlaskun jälkeen sytytettiin kynttilämereen, joka karkotti pimeyden sekä mieliämme vaivaavat huolet. Olen virheellisesti tässä käyttänyt gregoriaanista kalenteria, seikka mikä monesta on aivan varmasti mitätön, varsinkin kun kerron että juliaanisen kalenterin mukaan pääsiäissunnuntai oli tuona vuonna vain kolme päivää aikaisemmin, 27. maaliskuuta. 

Jos kuitenkin pyrin historialliseen tarkkuuteen, suhteellisen helposti tarkistettavat lapsukset saisivat jäädä pois kokonaan. Tulkoon virheeni vaikkapa niissä alasaksan huudahduksissa, sillä kieli, erityisesti rahvaan kieli ja arkipäivän sanonnat, ovat vaikeita tarkentaa lähteiden puuttuessa. 

Kalenterikaaokseni lakipiste on vuodenvaihde 1523-24. Romaanissani tapahtuu merkittäviä asioita tämän päivämäärän ympärillä. Olen hartaasti kirjoittanut uudesta vuodesta tammikuun 1. päivänä, tapahtuupa keskeinen juonenkäännekin tuolloin. Säkkipillien ääni kantoi sisälle ja kaikui käytävillä kuin inisevä tuuli ikkunanraossa. Oli mahdotonta keskittyä tutkimustyöhön vuoden viimeisenä päivänä, kun Kristuksen syntymäjuhlasta oli kulunut vain muutamia päiviä. 

Hyvältä kuulostaa paitsi, että uusi vuosi ei välttämättä ollut tuolloin oikeasti. Meille tuttu juhla nimittäin siirrettiin Toursin kirkolliskokouksen päätöksellä jo vuonna 567 pois tammikuun alusta, kun haluttiin tehdä selkeää pesäeroa antiikin pakanalliseen Roomaan, joka määritteli aikoinaan vuoden alun tammikuun alkuun. Uudesta vuodesta tehtiin kristillisempi ja se siirrettiin maaliskuun 25. päivään. Luonnon herääminen uuteen kukkaansa symboloi uuden vuoden alkua. Pitkin keskiaikaa uuden vuoden paikka vaihteli kuitenkin kristillisen Euroopan sisällä joulupäivästä tammikuun ja maaliskuun 1. päivään sekä maaliskuun 25. päivään. 

William Hogarth kuvaa kalenteriuudistusta, joka aiheutti päänvaivaa vuoden 1754 vaaleissa Englannissa. Oranssin lipun teksti "Give us our eleven days" viittaa päivien menetykseen siirryttäessä juliaanisesta gregoriaaniseen järjestelmään.

Mutta juliaanisessa kalenterissa oli ongelmia, erityisesti karkausvuosien laskemisen suhteen. Vuonna 1582 paavi Gregorius antoi bullan tähän sekasotkuun. Lokakuussa hypättiin 4. päivästä suoraan 15. päivään, unohtaen jonnekin 10 päivää välistä. Gregoriaaninen kalenteri näki päivänvalon. Tähän systeemiin siirtyivät kuitenkin vain lähinnä katoliset maat ja esimerkiksi protestanttinen Englanti vasta satoja vuosia myöhemmin kuten Ruotsi-Suomikin. 1700-luvulla muutos vaati jo 11 päivän pudottamisen välistä. Tämä kalenteri kuitenkin palautti uuden vuoden omalle paikalleen tammikuun alkuun, mihin se lopulta jäi.  

Très Riches Heures -kalenteri. Berryn herttua vaihtaa uuden vuoden lahjoja. 1410-luku

Saksalainen maailma ruhtinaskuntineen siirtyi uuteen järjestelmään 1582 jälkeen asteittain ja suurin paikallisin vaihteluin, ensin katoliset alueet ja sitä seurasivat protestanttiset alueet vasta vuonna 1700. Tämä ei silti välttämättä tarkoita, etteikö uusi vuosi olisi ollut tätä ennen jo tammikuun 1. päivä oli kalenteri sitten mikä tahansa. Euroopassa kun vietettiin juliaanisen kalenterin aikoina uutta vuotta vaihtelevilla paikoilla.

Silmiini osuu pitkän etsinnän jälkeen tieto, että saksalainen keisarikunta, jonka osa Liivinmaa oli, omaksui vuonna 1544 uuden vuoden aluksi tammikuun 1. päivän. Liivinmaa oli täysin saksalaistunut hansan levitessä itään ja sillä oli tiiviit kauppasuhteet Saksaan. Alueella puhuttiin ala- ja keskisaksaa ja se oli katolista aluetta, kunnes evankeliumin valo alkoi loistaa siellä 1520-luvun lopussa. Siihen asti se oli osa keskiaikaista saksalaista yhtenäiskulttuuria. Täytyy olettaa tässä, että se omaksui emämaasta kalenterikierron. Hieman mieltäni jää kuitenkin vaivaamaan, miksi Liivinmaan kronikan (1584) kirjoittaja Balthasar Russow ei mainitse uuden vuoden juhlasta mitään, vaikka muuten käy läpi kansanjuhlia. Mutta uutta vuotta ei juhlittu keskiajalla kuten nykyään ja syy lienee tässä. Joulu aloitti kirkollisen juhla-ajan, joka kesti loppiaiseen. Mitään erityisiä juhlia ei liittynyt uuteen vuoteen. 

Milloin Liivinmaalla alkoi uusi vuosi vuonna 1524? Tuskastuneena palaan tähän kysymykseen nukuttani yön. Vihdoin onnistun kaivamaan tiedon, että Liivinmaalla joululimpun loppu syötettiin kotieläimille uutena vuotena. Ja että tammikuun 1. päivä oli Liivinmaalla kansankalenterissa vuoden ensimmäinen päivä. En saa lähteistä irti tietoa, liittyykö tämä nyt vuoden 1544 jälkeiseen aikaan pelkästään, ja että erosiko kansankalenteri huomattavasti Liivinmaan porvareiden kalenterista. Yhteydenotto virolaiseen tutkijaan varmistaa, että uutta vuotta ei Revalissa juhlittu mitenkään erityisesti ja että esimerkiksi kiltojen kirjoissa uusi vuosi aloitettiin joulusta. Revalissa uusi vuosi vuonna 1524 oli näin miltei samalla paikalla kuin meillä nykyisin, mutta ilman siihen kuuluvia juhlallisuuksia.