keskiviikko 17. kesäkuuta 2020 |

Arkistojen äärellä: Diplomatarium OP Dacie


Diplomatarium OP Dacie (http://www.jggj.dk/DOPD.htm) löytyy alati täydentyvänä nettijulkaisuna ja on nyt edennyt vuodesta 1219 vuoteen 1599. Siihen on koottuna dominikaaneja koskevaa alkuperäislähteistöä (osin kopioina) Skandinaviasta (lat. Dacia), mutta sen kautta pääsee kurkistamaan keskiajan yhteiskuntaan laajemminkin. Erityiskiitoksen ansaitsee kommentaari, joka avaa joskus vain lauseenkin mittaisia tietoja. 

Dacia oli yksi provinssi katolisen kirkon kartalla 1220-luvulta lähtien. Maantieteellisenä terminä se käsitti Pohjolan kolmen kuningaskunnan alueet: Tanskan (Sleswig ja Viro), Ruotsin (Suomi) ja Norjan (Färsaaret, Islanti ja Grönlanti). Paavin hyväksyttyä dominikaanien sääntökunnan vuodenvaihteessa 1216-17 alkoi järjestön ekspansio, joka ulottui Itämerelle muutaman vuoden kuluessa. Konventteja perustettiin tiuhaan tahtiin Dacian solmukohtiin muutaman vuoden välein (kartta) ja vuosisadan lopulla niitä oli jo 26. Reformaation koittaessa 300 vuotta myöhemmin konventit suljettiin ja veljet karkotettiin vääräuskoisina osan valitessa luterilaisen papin kauhtanan.

Näiden muutaman vuosisadan aikana dominikaanit jättivät jälkensä Pohjolaan. Saapuessaan 1220-luvulla Daciaan lähetyskausi ei ollut vielä päättynyt vaan kristinusko levisi edelleen syrjäisille alueille pohjoisessa. Dominikaaneille tämä tiesi patikoimista yhä kauemmas vaikeakulkuisille erämaille. He erottautuivat muista paikallaan pysyvistä sääntökunnista siinä, että vaelsivat alinomaa kansan keskuudessa ja sen perässä. Tämä jo itsessään mahdollisti järjestön tehokkaan ja laajemman levittäytymisen. Ollen yksi ratas katolisen kirkon koneistossa dominikaanit juurruttivat katolisen kirkon perinteitä, sivistystä ja hengellistä kulttuuria kaukaiseen Pohjolaan, joka sijaitsi monen mielestä Euroopan laidalla. 

Mitä lähdeaineisto (lyhyesti DOPD) kertoo Tallinnan konventista, jota keskiajalla kutsuttiin sen saksalaisella nimellä Reval? 

MCCXLVIII (…) conventus venit Ravaliam eli vuonna 1248 Revaliin perustetaan konventti. Minua kiinnostaa aineistossa erityisesti tämä konventti, koska kirjoitan siitä historiallista romaania. Konventin perustaminen ajoittuu aikaan, jolloin Viro oli tanskalaisomistuksessa. Tämä aika päättyi vuonna 1346, kun Tanskan kuningas myi herttuakuntansa Virossa saksalaiselle ritarikunnalle liki 20 000 hopeamarkalla. Viimeinen merkintä konventista on tammikuulta 1525 alasaksaksi, kun raati päättää hajottaa konventin ja karkottaa veljet reformaation hengessä kaupungista. Väliin mahtuu näin 277 vuotta sääntökunnan historiaa keskiajan ja uuden ajan alun Revalissa. 



Revaliin liittyviä merkintöjä näyttäisi olevan 1200-luvulta (5), 1300-luvulta (24), 1400-luvulta (68) ja 1500-luvulta (47). Lähteissä on lukumääräisesti eniten talousasioihin liittyviä tietoja kuten lahjoituksia, perintöjä, vuokrasopimuksia ja lainoja. Kirkollisia käskykirjeitä ja nimityksiä löytyy jonkin verran, sekä asiakirjojen todistamisia. Mielenkiintoisia yksityiskohtia ovat henkilönimet, tittelit, valtasuhteet eri ryhmittymien välillä ja rahan arvo. 

Revalin konventti mainitaan yleensä saavana osapuolena, kun rahasta on kysymys. Konventille sataa rahaa testamenteista ja lahjoituksista, joiden takana ovat esimerkiksi pyynnöt esirukouksista tai hautapaikasta konventin Katariinan kirkossa. On selvää, että konventti oli riippuvainen taloudellisesti ulkomaailman rahasta. Taloudellinen kytkös on merkille pantava asia, sillä se luo varsin usein myös muita keskinäisiä riippuvuuksia.