Jouluaatto vuonna 1523 osui Räävelissä maanantaille. Mustapäiden veljeskunta oli tuonut Raatihuoneen torille kuusen, joka oli koristeltu erilaisin paperikoristein ja kynttilöin. Kronikoitsija Balthasar Russow kertoo joulunajan juhlasta seuraavasti:
Kun kauppakisällien juomingit sitten loppuivat paastonajan alussa, pystyttivät he suuren ja korkean ja monin ruusukkein koristellun kuusen torille, jonne he suuntasivat kulkueena myöhään illalla mukanaan joukko naisia ja neitoja. Aluksi he lauloivat ja söivät, ja sen jälkeen he sytyttivät tuleen puun, joka loimusi pimeässä valtavalla liekillä. Kisällit tarttuivat silloin toinen toistaan kädestä kiinni ja hyppivät ja tanssivat pareina puun ja tulen ympärillä samalla kun ilotulitusraketteja ammuttiin ilmaan komeuden lisäämiseksi. Vaikka papit moittivatkin heitä tästä ilonpidosta ja tuomitsivat sen tanssina kultaisen vasikan ympärillä, ei näihin moitteisiin kiinnitetty mitään huomiota, eikä mitään mittaa tai määrää ollut myöskään siinä, miten rouvien ja neitosten kanssa ajettiin yötä päivää ympäriinsä karusellikelkalla ja monasti niiden pappien kiusaksi ja harmiksi, jotka tuomitsivat tämän kaiken.
Mustapäiden kronikoiden mukaan ensimmäinen joulupuu tuotiin Räävelin Raatihuoneen torille vuonna 1441. Riikaan puu pystytettiin samaisen veljeskunnan toimesta vuonna 1510. Nykyisin kaupungit kiistelevät siitä, kumpi päivämäärä on oikea. Noina vuosina Liivinmaa oli saksalaisten kauppiaiden hallussa ja tavat omittiin sinne pitkälti Saksasta. Lähteet ovat vähäisiä ja hajanaisia asiasta. Sellaistakin kerrotaan, että jo vuonna 1419 freiburgilaiset leipuriveljeskunnan kisällit olisivat koristelleet kuusen sairaiden iloksi piparikakuilla ja pähkinöillä. Ja että vuonna 1570 bremeniläisen killan kauppiaat käyttivät muun muassa omenoita koristaakseen pientä joulukuustaan. Kiista ensimmäisen joulukuusen kotipaikasta jatkuu edelleen, mutta perinne on selvästi saksalainen.
Uskonpuhdistuksen myötä kuusiperinne yleistyi Saksassa. Kerrotaan, että Martti Luther kävellessään metsässä keksi tuoda kauniina pitämänsä kuusen sisälle ja koristella sen. Niin tai näin, joulukuusesta tuli traditio ennen kaikkea protestanttisissa maissa seuraavina vuosisatoina.
Keskiajan ihmiselle juhlat merkitsivät taukoa raskaasta arjesta ja kalenterivuoden aikana nähtiin monen monta kansanjuhlaa. Joulu, jossa sekoittui uuden vuoden odotus, laskiainen, pääsiäinen, helluntai (toukokreivin juhla) sekä suurena keskikesän juhlana juhannus tanssittivat kansaa, ja tähän päälle tulivat vielä kirkkokalenterin mukaiset paastot (paastopäiviä oli toistasataa keskiajalla) ja sitä seuraavat mässäilyt sekä pyhät päivät ja markkinat. Pappi Russow edusti kirkon kantaa ja hänelle juhlat olivatkin yleensä ylilyöntejä, jotka aiheuttivat valtavaa melua ja ryyppäämistä. Apostolien päivään, Marian ilmestymispäivään ja pyhäinmiesten päivään liittyvä markkinahumu sai tällaista paheksuntaa Russowilta eikä syyttä:
Markkinoille pitäjän kaikki talolliset ja talonpojat varustautuivat hyvällä oluella, ja oli suuri häpeä, jollei kaikkein köyhinkin talonpoika ollut pannut olutta markkinoille. Ennen kuin väki tuli markkinapaikalle, tuotiin monta tynnyriä olutta myytäväksi kirkon kupeelle, ja kun talonpojat sitten lauantaina saapuivat suurina joukkoina peninkulmien takaa vaimoineen, piikoineen ja renkeineen, kävivät he heti ryyppäämään ja syödä mässäilemään ja ryhtyivät ilonpitoon säkkipilliensä kanssa, joiden ääni kuului illalla reippaasti yli peninkulman päähän. Tätä kesti koko yön aina aamun valkenemiseen saakka, niin että kun saarnan piti alkaa, tulivat talonpojat puoliksi juopuneina kirkkoon ja lörpöttelivät ja hälisivät siellä niin, että pastori ei metelin takia kuullut tai nähnyt mitään, eikä väki ollut kirkosta lähtiessään yhtään sen viisaampaa tai tervejärkisempää kuin ennenkään vaan kävi saman tien taas syödä mässäilemään, tanssimaan, laulamaan ja hyppimään niin, että heidän huutonsa ja heidän vaimojensa ja piikojensa laulu ja monien säkkipillien soitto oli viedä muilta sekä kuulon että näön. Näin tekivät tavalliset talonpojat ja rengit, ja mukana oli aina myös vihanpitoa, riitoja, murhia, tappoja ja muuta raakaa paheellisuutta sekä syntiä ja häpeää...
Blogin puolesta keskiajan alasaksaksi: Frohe Wiehnachten un allens Gode för 't neje Jahr!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti