"Vuonna 1522 (...) alkoi Pyhän Evankeliumin valo loistaa Liivinmaan kaupungeissa. Se valaisi ihmisille tien Jumalan sanan oikeaan ymmärtämiseen, ja kun he pystyivät näin näkemään ja tunnistamaan paavin häpeälliset väärinkäytökset ja viettelykset, he kävivät heti sotaan puisia epäjumalankuvia vastaan ja hyökkäsivät kirkkoihin, paiskasivat niistä epäjumalat ulos ja veivät mukanaan kaikki kirkkoastiat, niin että nyt ei enää tiedetä, minne ne ovat kadonneet."
Reformaatio on vahvasti läsnä romaanissani ja aihe on muutenkin ajankohtainen. Vuosi 2017 on reformaation juhlavuosi. On tullut kuluneeksi 500 vuotta siitä kun Martti Luther naulasi teesinsä kirkon oveen ja sai ajatuksillaan aikaiseksi uskonpuhdistuksen (vanhentunut termi). Yllä tuttu kronikoitsija Balthasar Russow kertoo reformaation saapumisesta Liivinmaalle 1520-luvulla. Liivinmaalta tunnetaan vuosien 1524-26 ajalta ainakin kymmenen väkivaltaista pyhimysten kuvien, patsaiden ym. reliikkien tuhoamista, joihin otti osaa satoja ihmisiä. Patsaat särjettiin, alttarikuvat ja puiset veistokset poltettiin. Parissa tunnissa koettiin valtavia aineellisia menetyksiä. Kuvainraastoja oli ympäri Eurooppaa reformaation tuulien tuivertaessa ja vanha kirkkojärjestys sai väistyä väkivalloin uuden tieltä. Liivinmaalla osallistujat olivat ennen kaikkea nuoria vihaisia miehiä, jotka pitivät kuvakulttia epäjumalanpalvontana. Mikä sai heidät käyttäytymään näin?
Lutherin ajatukset ovat avainasemassa. Hän mullisti koko käsityksen jumalanpalvonnasta. Lutherin mukaan Jumalaan luottava ei tarvinnut kuvia harjoittaakseen hartautta. Kuvakultti oli tarpeeton ja uskon väärinkäyttöä. Mariaa ei saanut glorifioida ihmeellisenä, Kristusta ei saanut esittää vihaisena tuomarina sormi pystyssä. Lutherin kollegan Andreas Karlstadtin sanoin: "Kuvien pitäminen alttarilla on suurempi synti kuin aviorikos tai ryöstö, sillä se on vastoin ensimmäistä käskyä." Kuvainraasto oli seurausta Lutherin ajatusten omaksumisesta Liivinmaalla. Sitä oli edeltänyt kapinaliikkeen agitaattorien aktiivinen toiminta erityisesti Riiassa 1520-luvun alussa.
Olisi kuitenkin väärin sanoa, että "Pyhän Evankeliumin valo" pelkästään johti kuvainraastoihin. Liivinmaa oli jo jännittyneessä tilassa kun saksalaiset kauppiaat ensimmäisenä toivat tietoja Saksanmaan tapahtumista. Moskovan ("muskoviittien") hyökkäystä pelättiin. Vuonna 1502 saavutettua voittoa Pihkovassa pidettiin ihmeenä, sillä siellä lyötiin Venäjän suurruhtinaan kolme kertaa vahvemmat joukot. Rauhaa ei saatu vaan aselepo, joka uusittiin 1521. Silti idän uhka oli jatkuva. Liivinmaan sisäinen yhtenäisyys oli tärkeää levottomina aikoina, mutta sitä ei ollut olemassa. Piispat ja vasallit kiistelivät maankäytön oikeuksista, ja piispat ja porvarit taas kirkon sekaantumisesta maallisiin asioihin kuten kaupankäyntiin. Liivinmaa oli näin käymistilassa ja vain odotti sytykettä, joka laukaisisi paineen.
Tämä sytyke tuli Saksasta. Luther oli julistettu pannaan ja valtakunnankiroukseen 1521, ja Liivinmaa osana Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa oli pakotettu etenemään tässä suhteessa. Maapäivät keskustelivat Valmierassa (saks. Wolmar) 1522 kirkonkirouksen täytäntöönpanosta Liivinmaalla, mutta aateli ja porvaristo äänestivät asian jättämistä pöydälle. Näin ovi avattiin aatteelle ja kaupungeista Riika alkoi radikalisoitua pikavauhtia. Heinäkuussa 1523 tilanne vaati jo paavillista puuttumista asiaan. Kaupungin fransiskaanikonventti lähetti paavin luokse salaa legaatin, joka kantoi tietoja Liivinmaan hälyttävästä tilanteesta. Koko Riika haluttiin julistettavan kirkonkiroukseen. Paavi oli kuitenkin kiireinen turkkilaisten hyökkäyksen kanssa ja hanke kaatui. Vuoden 1524 alusta lähtien Riiassa sai jo raadin luvalla saarnata Lutherin sanomaa.
Nämä yhteiskunnalliset ja poliittiset jännitteet johtivat siihen, että uuden opin omaksuminen tehtiin helpoksi. Lutherin oppien kannattaminen oli kaupunkien raadeissa myös protestiääni piispojen vallanhimolle. Kuten muuallakin Euroopassa, reformaation tuiske eteni nopeasti kun sille avattiin tie. 6.3.1524 Riiassa tapahtui Liivinmaan ensimmäinen kuvainraasto fransiskaaniluostarissa, mikä jatkui myöhemmin kaupunginkirkoissa tapahtuneeseen hävitykseen. "Saatanan naamiot" oli tuhottu vihdoin. Kuohunta levisi nopeasti Tallinnaan, jossa erityisesti dominikaaniveljet saivat vihan päällensä. He olivat saarnanneet reformaatiota vastaan ja kaupungin raati oli kehottanut heitä olemaan saarnoissaan hiljaa lutheruslaisista. Munkit eivät totelleet ja hiljalleen raati kääntyi heitä vastaan. Ritarikunnan maamestari von Plettenberg lähetti kirjeen, jossa dominikaaneja vastaan tehdyt väärinteot oli kiellettävä ja pyrittävä sovintoon. Sovinto oli kuitenkin kaukana ja raivo purkautui kuvainraastoon 14.9.1524 luostarissa ja kirkoissa. Ainoastaan Pyhän Nikolaoksen kirkko säilyi tuhotyöltä, sillä sen isäntä oli lyijynnyt kirkon lukot.
Kuvainraasto oli askel kohti Liivinmaan luterilaistumista, mutta myös hajoamista. Reformaatio heikensi aluetta ja altisti sen ulkovaltojen hyökkäykselle. Vanha-Liivinmaa hajosi lopulta sotiin vuodesta 1558 alkaen. Näin hautautui myös keskiaikainen Liivinmaa, tuo runojen Terra Mariana, ikiajoiksi.
