tiistai 5. syyskuuta 2017 |

Blogi avautuu


Yllä on Mustapäiden veljeskunnan jäseniä kuvattuna osassa alttariteosta, joka löytyy Pyhän Nikolaoksen (Niguliste) kirkosta Tallinnassa. Suuremmassa kuvassa (alhaalla) löytyy myös veljeskunnan kaksi vanhinta, jotka kävivät tilaamassa taulun 1400-luvun loppupuolella Bruggen tuntemattomaksi jääneeltä mestarilta. Maarian alttarin retaabeli, kuten teosta kutsutaan, kuvastaa Mustapäiden killan merkittävyyttä keskiajan Tallinnassa. Veljeskunta on ilmiönä omalaatuinen, sillä se tunnetaan lähinnä vain Baltiasta. Se oli kauppiaiden kilta, johon otettiin jäseneksi naimattomia miehiä. Retaabeli tuotiin Lyypekin kautta laivalla Rääveliin. Mustapäillä oli keskeinen asema kaupungissa ja heillä oli kiinteät siteet erityisesti Räävelin dominikaaniluostariin, jossa heillä oli oma alttarinsa. Mustapäiden ja luostarin käymä vaihtokauppa kuvastaa hyvin keskiaikaisen hansakaupungin toimintapoja. Munkit saivat rahalahjoituksia veljeskunnalta vastineeksi sielunhoidosta ja lahjoittajat saivat hautapaikkansa luostarin kirkkoon.

Tämä blogi avautuu näillä sanoin. Aloitin kirjoittamaan ensimmäistä historiallista romaaniani elokuun alussa 2017 ja tänään myös ensimmäistä blogiani. Tähän mennessä kasassa on 30 liuskaa tekstiä. Suuri osa ajasta menee tutkimustyöhän, vielä suurempi kirjoittamiseen. Synopsis ei ole kirkkaana päässä vaan tarina elää sitä mukaa kun sitä kirjoitan. Juonen kulku on pääpiirteittäin selvä, mutta kohtauksia en ole luonnostellut jokaiseen lukuun vielä mielessäni. 

Keskiajan tutkijalle nykypäivän Tallinna on kuin aarrekammio. Sen Vanha kaupunki on säilynyt paikoin sellaisenaan katuverkostoa myöten. Tallinnalla on ollut monta nimeä menneisyydessä, jota blogini nimikin heijastelee. R-alkuisten nimien kantanimenä on ollut vironkielinen paikka Rävala. Tästä vanhasta nimestä ovat valloittajat johtaneet omia versioitaan. Alasaksaa puhuville hansakauppiaille kaupunki oli Reval, latinantaitoisille Revelia. Nykyinen virolainen nimi Tallinn tulee sanoista Taani Linn (tanskalainen linna), joka viittaa aikaan, jolloin Tanska hallitsi aluetta. 



Samaisessa Nigulisten kirkossa on myös toinen kuuluisa maalaus, joka kuvastaa keskiajan maailmankuvaa ja mentaliteettia. Saksalaisen Bernt Notken panoraama Kuolemantanssi on samalta ajalta kuin retaabeli. Teos on vaikuttava, 30m pitkä ja kuvaa loisteliaasti suosittua keskiaikaista aihetta taiteessa (Danse Macabre, Totentanz). Aihe on synnyttänyt lukuisia tuotoksia keskiajalla niin taiteessa kuin kirjallisuudessa. Kuolemantanssit syntyivät aikoinaan maailmasta, jossa kuolema oli jokapäiväinen vieras ja elämänviiva hauras. 



Vaikeampaa sen sijaan on löytää keskiaikaista panoraamaa Tallinnan kaupungista. 1600-luvulla Adam Olearius näki maiseman näin.


Panoraama kuvaa hyvin Räävelin jakautumista ns. kahden kerroksen väkeen. Oikealla ylhäällä näkyy yläkaupunki (Toompea), jossa hallitsivat Ritarikunta ja Räävelin piispa. Hengellinen oikeus oli voimassa täällä, jossa myös aateliset pitivät hienoja asuntojaan. Vasemmalle alas levittäytyy alakaupunki. Alakaupunkia hallitsi Raati eli suurporvarit. Täällä asuivat käsityöläiset, munkit ja muut kaupunkilaiset, ja heitä hallittiin Lyypekin kaupunkioikeudella. Nämä kaksi kaupunginosaa kävivät jatkuvaa kädenvääntöä siitä, kuka päätti mistäkin maallisesta (tai hengellisestäkin) asiasta. Keskiajan Räävelin historiaa lukiessa tämä valtataistelu on silmiinpistävää. 

Pyrin jatkossa keskittymään tarkemmin johonkin käsillä olevaan ongelmaan tai asiaan. Tämä yllä oleva toimikoon yleisenä sisäänajona keskiajan Tallinnaan ja aiheeseeni. 





4 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Hämmentävää on se, miten monipuoliselta ja rikkaalta Tallinnan keskiaika vaikuttaa, kun vertaa sitä lähinaapuri-Suomeen. Jo tässä oli paljon mielenkiintoista tietoa, joten jään odottamaan kirjoitus- ja tutkimusprosessin kuvaamisen jatkoa.

Nimetön kirjoitti...

Tallinnan keskiajasta ei taida paljoa kirjallisuutta olla. Tämä on kiinnostavaa!

Marianne Ojanaho kirjoitti...

Suomessa oli keskiajalla hansakaupunkeja rannikolla (Turku, Rauma, Naantali, Porvoo, Ulvila, Viipuri), mutta Tallinnan sijainti idänkaupan solmukohdassa teki siitä aivan erityisen. Kaupunki suorastaan kukoisti ja sitä pidettiin yhtenä merkittävimmistä hansakaupungeista omana aikanaan. Sinne virtasi rahaa ja sitä kulutettiin kaupungin rakentamiseen. Tallinnassa oli paljon saksalaisia raharikkaita kuten suurporvareita ja kirkon miehiä, siellä oli suuri kivilouhos kaupungin itäpuolella ja kyvykkäitä käsityöläisiä. Nythän Tallinna on jo vuosia ollut Unescon maailmanperintökohde, joten se on säästynyt siltä, mitä esimerkiksi Turussa on tehty eli ajettu alas kaikki vanha ja arvokas.

Marianne Ojanaho kirjoitti...

Riippuu kirjallisuudesta. Historiantutkijan näkökulmasta lähteitä on paljon, saksalainen tarkkuus toimii tässä eduksemme. Rahvaan elosta sen sijaan ei ole paljon tietoa, tämä on toki jokaisen keskiajan tutkijan ongelma oli aihe mikä tahansa. Tutkimuskirjallisuutta sitäkin on olemassa, esimerkiksi Zetterbergin tiiliskivi Viron historia on hyvä teos aloittaa tutustuminen.
Jos sen sijaan ajatellaan kaunokirjallisuutta niin virolaisia esimerkkejä löytyy, vaikkapa Jaan Kroosin Uppiniskaisuuden kronikka, joka on oikea järkäle ja historiallisen romaanin riemuvoitto. Sitten uudempana tulee mieleen Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarja. Jos jollain tulee mieleen suomalaisia vastaavia niin otan vinkkejä vastaan joskaan en tohdi niitä lukea enää etten ota liikaa vaikutteita omaan kirjaani.

Lähetä kommentti