Liivinmaa, älä muutu koskaan!

"Kuten tiedätte, julkaisen vuonna 1578 yksinkertaisen ja avomielisen Liivinmaan kronikan. Tein sen siksi, etten henkilökohtaisesti löytänyt ketään muuta, jolle sitä vaivaa ja työtä olisin enemmän toivonut kuin itselleni."

Näin perusteli pappi Balthasar Russow tarvettaan maansa historian kirjoittamiseen. Vuonna 1578 julkaistiin hänen kronikkansa, joka kertoi Liivinmaan tarinan 400 vuoden matkalta. Se kuvasi uuden ajan ihmisen silmin keskiaikaista yhteiskuntaa, joka oli kristinuskon läpitunkemaa ja miehittäjien sanelemaa. Kirjoittaja Russowista itsestään tiedetään vähän. Hän oli Kurlan kylästä (30 km Tallinnasta) kotoisin olleen hevosmies Simo Rissan poika, joka varttui Vanhan kaupungin Venekadulla. Hän opiskeli papiksi Stettinin akatemiassa, joka tuolloin kuului Saksaan, mutta nykyisin Puolaan. Tallinnaan hän palasi vuonna 1562 saatuaan tiedon isänsä kuolemasta. Hän sai perinnön, joka kertoi hänen isänsä rikastuneen aika tavalla:

3 hevosta

2 lehmää

7 sikaa

pöytähopeaa

300 markkaa käteistä (tämä oli paljon rahaa, sotalaiva maksoi noin 460 markkaa tuolloin)

talo Kalamajan esikaupungista puutarhoineen

Russow jäi sille tielle ja toimi seuraavat 37 vuotta Pyhän Hengen kirkon pastorina kuollen 24. marraskuuta 1600. Seuraavat sukupolvet tulisivat muistamaan hänet hänen elämäntyöstään Liivinmaan kronikasta. 

Russowin Liivinmaa kattoi alueita nykyisen Viron ja Latvian alueelta ja sitä hallitsi sotilaallisella otteella hengellinen Saksalainen Ritarikunta. Nimensä se sai tarun mukaan siitä, kun bremeniläiset kauppiaat myrskyssä ajautuivat Väinäjoen suulle ja tapasivat siellä "vihaisen pakanallisen kansan" eli liiviläiset. Siitä lähtien tätä aluetta tultiin nimittämään Liiviläisten maaksi, Liivinmaaksi.

Keskiajan Liivinmaalla oli kuitenkin toinenkin nimi. Latinankielinen Terra Mariana syntyi ristiretkiläisten matkattua Jumalan selän taakse viemään miekkalähetystä. Vaaralliseen hankkeeseen tarvittiin suojeluspyhimys ja maa annettiin Neitsyt Marian haltuun. Näin syntyi Jumalan äidin maa, Marian maa, Terra Mariana. Nimi oli käytössä yleisesti katolisen kirkon keskuudessa vuosisatoja. 

Liivinmaa alueena pysyi jotenkuten kasassa koko keskiajan, vaikka sen hallinnasta käytiin monia taisteluja. Lopullisesti Vanha Liivinmaa hajosi reformaation käynnistämiin sotiin 1500-luvulla. Kun vuonna 1584 Russowin kronikasta otettiin kolmatta painosta, kirjoitti hän sen ensilehdelle: 

"Kuvannut lyhyesti ja todenperäisesti reveliläinen Balthasar Russow. Toistamiseen tunnollisesti tarkastettu, korjattu, parannettu ja täydennetty monilla kertomuksilla itse tekijän toimesta."

Russow näki varhaiskeskiajan Liivinmaan jonkinlaisessa
alkutilassaan olevana paratiisina. Hän huudahti "Liivinmaa, älä muutu koskaan!" kuvaten ihannoiden alueen runsaita maan antimia, maan joka oli rikasta hedelmistä, riistasta ja kalasta. Myyttinen kuvaus ristiretkiä edeltävästä ajasta Baltiassa sai tuulta purjeisiin uudella tavalla 1800-luvulla kansallisromantiikan kaudella. Marian maasta tuli virolaisille koskematon, kalevalanomainen paikka, josta ammennettiin tarinoita kansanperinteeseen. 

Terra Mariana näkyy myös nykypäivän Virossa. Vuosikalenterista löytyy yhdeksän Mariaan liittyvää pyhää ja kotimaata nimitetään rinnakkaisnimellä Marianmaa. Vuosi 2015 nimettiin erityiseksi Marianmaa 800 -teemavuodeksi, sillä silloin tuli kuluneeksi tasan 800 vuotta siitä kun Liivinmaan piispa kertoi Marianmaastaan VI Lateraanin kirkolliskokouksessa. Itse Balthasar Russow'ta tekee edelleen virolaisille tunnetuksi kirjailija Jaan Kross, joka kirjoitti upean historiallisen romaanin tämän elämästä, Uppiniskaisuuden kronikan (1970).

Russow on yksi historiallisista lähteistäni keskiaikaiseen Tallinnaan. Hänen kertomuksensa on eloisaa ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää. Russow on aikalaiskirjailija aikakautena, jota leimasivat reformaation leviäminen, sodat ja vastauskonpuhdistus. Hän liikkuu koko Liivinmaalla ja kronikkaa voisi hyvin käyttää vaikka matkakirjana omilla Viron matkoilla.